Valehtelisin, jos väittäisin, ettei talvi koettele minua. Olen valon ja auringon lapsi, ja talvella niitä molempia on minusta ihan liian vähän tarjolla. Kun kevät oikeasti koittaa, huomaan monesti olleeni kuin horroksessa ja toimineeni puoliteholla. Ulkomaat ovat viime vuosina alkaneet houkutella, varsinkin, kun ilmapiiri Suomessa tuntuu melko masentuneelta ja pelokkaalta...Parasta juuri nyt on, että talven selkä on taittunut ja ollaan matkalla kevääseen.
Suuri helpotus oli jo tammikuun vaihtuminen helmikuuksi. Päivät on valostuneet sekä aamusta, että illasta, ja viime viikonloppuna, kun aurinko oikein paistoi, se selvästikin lämmitti! Kaikenlainen vihreä ja värikäs tuo lupauksen keväästä ja kesästä, ja siksipä maljakossa on nyt koko ajan tuoreita leikkokukkia ja keittiössä yrttejä. Miten ihanaa on, kun tiedän, että muutaman viikon päästä räystäiltä tippuu, minä teen käänteisiä lumitöitä (levittelen lunta kasoista, jotta se sulaisi nopeammin) ja aurinko, se häikäisee ja lämmittää!
Veera: Oivalluksia
Parasta just nyt ovat viime aikaiset oivallukset. Oivalsimme, että teemme lopulta perheenä yhdessä melko vähän asioita, sillä useimmiten vapaapäivinä toinen on tyttöjen kanssa ja toinen tekee hyötyjuttuja tai hengähtää hetken. Vaikka hengähdyshetketkin ovat tärkeitä, niin ollessamme porukalla yhdessä olisimme myös Miehen kanssa yhdessä enemmän. Tämän oivalluksen johdosta vietimmekin yhden kokonaisen päivän aikalailla porukalla ja vaikka sitä omaa aikaa ei päivän aikana ollutkaan, päivä oli kaikin puolin kiva. Onneksi oivallus tuli nyt eikä myöhemmin!
Itse taas olen oivaltanut, että oikeastihan sitä elämässä voi tehdä melkeinpä ihan mitä vain ja mielenkiintoisia juttuja kannattaa ainakin kokeilla. Ilmeisesti vauvavuosien väsymys on hiljalleen väistymässä, sillä nyt energiaa ja ideoita on ihan eri tavalla kuin vaikkapa puoli vuotta sitten. Aloitin ideoiden toteuttamisen päivittämällä blogini nimen ja osoitteen (tervetuloa siis tutustumaan Oranssia-blogiin!) ja edessä on vielä monta ajatusta odottamassa sopivia aikarakoja niiden toteuttamiseen. :)
Heidi: Pieniä hetkiä
Parasta just nyt on hetket mun murujen kanssa. Olin jo varautunut aloittamaan työt syksyllä, joten nyt nautin ihan jokaikisestä hetkestä, jonka saan vielä viettää kotona lasten kanssa. Äitiä tarvitaan vielä moneen, mutta koko ajan tulee uusia asioita, joissa he pärjäävät ilman apua ja heistä tulee yhä itsenäisempiä. Meidän lapset nukkuvat pääasiassa omissa huoneissaan yöt läpeensä, mikä on tietysti valtavan hienoa, mutta joskus iltaisin ennen nukkumaanmenoa oikein toivon, että joku heistä kaipaisi äidin ja isin väliin yöllä.
Parasta just nyt on pieni käsi kädessäni, märkä suukko poskellani, pieni ihminen sylissäni. ♥
Veera: Oivalluksia
Parasta just nyt ovat viime aikaiset oivallukset. Oivalsimme, että teemme lopulta perheenä yhdessä melko vähän asioita, sillä useimmiten vapaapäivinä toinen on tyttöjen kanssa ja toinen tekee hyötyjuttuja tai hengähtää hetken. Vaikka hengähdyshetketkin ovat tärkeitä, niin ollessamme porukalla yhdessä olisimme myös Miehen kanssa yhdessä enemmän. Tämän oivalluksen johdosta vietimmekin yhden kokonaisen päivän aikalailla porukalla ja vaikka sitä omaa aikaa ei päivän aikana ollutkaan, päivä oli kaikin puolin kiva. Onneksi oivallus tuli nyt eikä myöhemmin!
Itse taas olen oivaltanut, että oikeastihan sitä elämässä voi tehdä melkeinpä ihan mitä vain ja mielenkiintoisia juttuja kannattaa ainakin kokeilla. Ilmeisesti vauvavuosien väsymys on hiljalleen väistymässä, sillä nyt energiaa ja ideoita on ihan eri tavalla kuin vaikkapa puoli vuotta sitten. Aloitin ideoiden toteuttamisen päivittämällä blogini nimen ja osoitteen (tervetuloa siis tutustumaan Oranssia-blogiin!) ja edessä on vielä monta ajatusta odottamassa sopivia aikarakoja niiden toteuttamiseen. :)
Heidi: Pieniä hetkiä
Parasta just nyt on hetket mun murujen kanssa. Olin jo varautunut aloittamaan työt syksyllä, joten nyt nautin ihan jokaikisestä hetkestä, jonka saan vielä viettää kotona lasten kanssa. Äitiä tarvitaan vielä moneen, mutta koko ajan tulee uusia asioita, joissa he pärjäävät ilman apua ja heistä tulee yhä itsenäisempiä. Meidän lapset nukkuvat pääasiassa omissa huoneissaan yöt läpeensä, mikä on tietysti valtavan hienoa, mutta joskus iltaisin ennen nukkumaanmenoa oikein toivon, että joku heistä kaipaisi äidin ja isin väliin yöllä.
Parasta just nyt on pieni käsi kädessäni, märkä suukko poskellani, pieni ihminen sylissäni. ♥
