3 x sunnuntaina

Taina: Kotoisaa oleilua

Meidän perheestä minä olen se aamuvirkku, joka herää ensimmäisenä. Nautin erityisesti viikonloppuaamujen omista hetkistä, jolloin esim. lueskelen lehtiä tai blogeja, oion hieman paikkoja, toisinaan sytytän tulet takkaan ja syksyisin polttelen kynttilöitä sydämeni kyllyydestä. Tänä sunnuntaina heräsin joskus puoli kahdeksan aikaan, kun sade rummutti makuuhuoneen ikkunapeltiin. Ihan hyvä hetki herätä, sillä sain nautiskella aamun hiljaisuudesta pari tuntia ennen muiden heräämistä.

Ensi töikseni kipaisinkin kesähuoneeseen hakemaan lampaantaljoja keittiön tuoleille. Piti tehdä se jo eilen, mutten jaksanut iltapimeällä lähteä enää ulos. Sain eilen viimeisenkin Bonanza-tuolin maalattua, joten siitä tuli sitten olo, että pitää ne taljat hakea.:) Melkein toivoisin, että olisi omat taljat keittiöön, ja omat kesähuoneeseen, mutta nyt mennään näillä, mitä on. Osa noista taljoista on todella isoja näihin tuoleihin, kuten kuvasta näkyy.

Aamupäivään sisältyi hieman siivoilua. kuten tasoilla ajelehtivien tavaroiden paikoilleen laittamista ja tiskikoneen tyhjennys, joka normaalisti on poikien hommia. Keittiön pöydälle rakentelin asetelmaa ja sitten maltoin viimein aamupalalle ryhtyä...

Osan aamupäivästä käytin blogipostauksen kirjoittamiseen ja otin myös kuvia tulevia blogijuttuja varten. Valoa oli juuri ja juuri riittävästi kuvaamiseen.

Ruuaksi laitoin hampurilaisia, pihvit valmistuivat nopeasti uunissa. Ruuan jälkeen päätimme vihdoin hoitaa kesähuoneen ovessa olevan reiän tukkimisen. Ostin jokin aika sitten kolkuttimen, jonka maalasin mustaksi. Mies kiinnitti vanhaan, harmahtavaan laudanpalaseen, ja koko systeemin kesähuoneen oveen, reiän kohdalle.

Käväisimme mieheni kanssa myös kaupungilla kahvilla ja parissa askartelukaupassa etsimässä tarpeita tulevaa adventtikynttikköä varten. Olin yllättynyt, että mieheni osallistui etsintääni erittäin auttavaisesti!;D En löytänyt kaipaamaani, pitää kai ryhtyä Pelle Pelottomaksi..Harmittaa, sillä oli tarkoitus toteuttaa askartelut tänään pois päiväjärjestyksestä.

Illalla on vielä luvassa lisää ruuanlaittoa ja todennäköisesti pyykinpesukoneen laulattamista. Sunnuntai on mulle yleensä pyykkipäivä. Sunnuntai-illan päättää puolituntinen Solsidania ja tunti Siltaa telkkarista. Yleensä molemmat on pakko katsoa heti, vaikka Silta tuleekin aika turkasen myöhään.

Emonen: Viikon latautumispäivä

Odotan viikonloppua aina kovasti, sillä silloin saan kiireisen ja usein väsyttävän arkiviikon jälkeen nukkua päiväunet. Eilinen päivä kului käsityömessuilla, joten sunnuntaina sain ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten ja nukkua hieman univelkoja pois.

Herättyäni oli Miehen vuoro viettää vapaahetkeä, joten pikaisen tiskauksen jälkeen ihmettelimme esikoisen kanssa tämän "pikkukotia" ja eväiden valmistusta Pupulle. Söimme välipalaa ja hörppäsin samalla mukillisen kaakaota. Periaatteessahan olen herkkulakossa, mutta nyt taisin löytää herkkuhiiren mentävän kolon!

Iltapäivällä saimme kylään kauan odotetun vieraan: tytöille koko ajan tärkeämmän ja tärkeämmän tädin, siskoni. Oli kiva vaihtaa kuulumisia teemukillisen äärellä ja seurata tyttöjen touhotusta!

Vaikka usein viikonloput menevät hurjan nopeasti, tällaiset hitaat päivät, jolloin ei ole mitään tärkeää tekemistä, ovat parhaita. Valitettavasti se on pois monesta muusta asiasta, sillä emme halua käyttää aikaa kaupoissa kiertelyyn (joka olisi aika oleellista, jotta pari järjestelyjuttua etenisi) tai sopia paljon kyläilyjä sekä lauantaille että sunnuntaille. Nyt kuitenkin mennään näin ja ehkä viimeistään parin vuoden päästä viikonloput ovat taas aktiivisempia! :)


Heidi: Epätavallinen sunnuntai

Yleensä nautin rauhallisista, ei mitään tekemistä -sunnuntaista, mutta tänään on tosiaan tehty kaikkea sunnuntaille epätyypillistä. Aamu alkoi talon siivoamisella, minkä jälkeen suuntasimme kaupoille joulupukkia katsomaan. Sen jälkeen alkoi odotus ja kysely "koska lähdetään?". Aivan täpinöissään silmät täynnä iloa ja intoa kolme tyttöä ja poika suuntasivat naapurikuntaan käsittämättömän huikealle ROBININ keikalle.

Kuva on tietysti onneton kännykkäräpsy, eikä anna oikeutta mahtavalle menolle, joka jatkui läpi shown. Tämä äiti hyppi kuin viimeistä päivää repparissa liki 20 kiloa, eikä tuntunut missään. Huomenna ehkä tuntuu, mutta oli se sitten sen arvoista!

Nyt sauna vetää kovasti puoleensa. Saunan jälkeen ajattelin herkutella juustoilla ja katsoa jakson Solsidania sohvan nurkassa - jotain normaalia edes tässä sunnuntaissa.

Tänään en ole ehtinyt kameran kanssa heilua, joten kuva vime tammikuulta. Joulukuusikin siellä taustalla tönöttää. Sisällä meillä ei vielä kuusta ole, mutta ulkona niitä loistaa kaksin kappalein. ;)

Nautinnollista alkavaa viikkoa!